Osa 3: Elämä muuttuu kuunnelmaksi

Istun palaverissa toimittajakollegoideni kanssa suunnittelemassa radio-ohjelmaa. Kysyn muilta, huomaavatko he minussa jotain uutta, poikkeavaa.

– Onko sinulla uudet farkut?
– Uudet kengät?
– Oletko tehnyt parrallesi jotain?
– Kävitkö parturissa? Hammaskiven poistossa? Kohotusleikkauksessa?

Kaikenlaista arvataan, mutta kukaan ei hoksaa, että minulla on korvissa upouudet kuulokojeet. Minun pitää oikein ottaa ne pois korvista ja näyttää kaikille. Jos se ei olisi niin sopimatonta, kaverit varmaan kokeilisivat niitä itse.

Myöhemmin samassa kokouksessa huomaan helpotuksekseni, että valikoiva kuulo toimii laitteilla yhtä hyvin kuin ilman, osaan yhtä hyvin olla kuuntelematta laitteet korvissa kuin ilmankin.

Ensimmäinen sosiaalinen testi meni siis hienosti. Laitteet ovat todella äärimmäisen huomaamattomia. Niin huomaamattomia, että olen jo kaksi kertaa vahingossa käynyt niiden kanssa suihkussa ja joutunut repimään ne viime hetkellä korvistani, ennen kuin ne ehtivät kastua.

Elämä muuttuu kuunnelmaksi

Olen nyt testannut laitteet pari kuukautta, viettänyt välillä kokonaisia päiviä ilman niitä, sitten taas kokonaisia päiviä niiden kanssa. Jos pitäisi heittää lonkalta arvio, sanoisin että ero kuulossani on ehkä noin kaksi- tai kolmekymmentä prosenttia. Kuulen tarpeeksi ilman kuulolaitteita, mutta laitteet korvissa kuulen kaiken, korkeat frekvenssit palaavat ja äänimaailma jatkuu ylös asti, niin kuin nuorena miehenä. Äänet myös erottuvat huomattavasti paremmin toisistaan.

Opin jo nuorena olemaan hyvin tarkka äänten kanssa. Olen ollut tekemässä satoja TV- ja radio-ohjelmia ja istunut ainakin tuhat tuntia eri studioissa miksaamassa ja säätämässä spiikkejä, taustaääniä ja efektejä. Kerran tein jopa niin kutsutun tehostekertomuksen, kuunnelman, jossa ei puhuta sanaakaan, vaan koko tarina avautuu kuulijalle pelkkien ääniefektien kautta, askelien, narisevien ovien ja kilisevien avainten äänillä.

Kuulokojeet aiheuttavat samanlaisen olon kuin silloin. Kaikki kuuluu niin tarkasti, että luulee olevansa kuunnelmastudiossa jälkikäsittelyvaiheessa. Kaikki kuuluu niin selkeästi, että arkimaailman tavalliset äänet saavat vähäksi aikaa taiteellisia ulottuvuuksia. Siihen, että kuulee taas kaiken, pitää oikein tottua.

Uusi lelu

Totta kai uudella digitaalisella lelulla pitää myös vähän leikkiä. Katsotaan, mihin tämä beibi pystyy: Ravintolassa olen raapivinani korvaani ja väännän nupit kaakkoon, eli volyymit maksimiin ja katson eikun kuuntelen, mitä tapahtuu: Taustaäänet, lautasten ja lasien kilinää vahvistuu ärsyttävästi, mutta jos kallistan päätäni oikein, pystyn salakuuntelemaan muiden ihmisten keskusteluja vielä kolmen pöydän päähän. Todella kätevää. Mieleen juolahtaa kaikki kivat tekniset lelut, joita 007 aina saa Q:lta mukaan vaarallisille reissuilleen.

Ei vain kannata itse puhua mitään kun on laittanut äänenvoimakkuuden maksimiin, sillä oma ääni kuulostaa siltä, että olisin nielaissut pienen transistoriradion ja hengittänyt hitusen heliumia.

Ja tässä vaiheessa minulle selviää myös, että olisi aivan järjetöntä käyttää kuulokojetta vain toispuoleisesti. Näin kuulemma tehdään hyvin usein, tietämättömyyttään, säästösyistä tai siksi, että yksi kuulokoje hävettää vähemmän kuin kaksi. Hetken kokeilu riittää: kojeita pitää olla kaksi, jotta maailma kuulostaisi oikealta. Jos käyttää vain toista, se vasta antaa vääristyneen äänimaailman ja saa käyttäjän tuntemaan itsensä vammaiseksi.

Do-Wop Shobee Da-Ba Doo!

Salainen paheeni on musiikki. Ellen olisi tuhlannut niin paljon aikaa opettelemalla suomea ja kirjoittamalla, minusta olisi voinut tulla kelpo jazzkitaristi ja laulaja. Mutta näin ollen olen kaappimuusikko ja laulan enimmäkseen itsekseni, joskus alkoholin vaikutuksen alaisena myös kavereilleni.

Paras hetki kuulolaitteitteni kanssa oli, kun lauloin ensimmäistä kertaa ne päällä. Yhtäkkiä ääneni kuulosti paljon täyteläisemmältä, ja aina kun osuin oikealle nuotille, onnistumisen elämys tuntui tuplasti mahtavalta. Ikävä kyllä myös virheet korostuivat; kojeet eivät auta laulamaan paremmin, mutta antavat mahdollisuuden huomattavasti parempaan laatukontrolliin.

Jos olisin muusikko ja lähtisin keikalle laulamaan, käyttäisin ehdottomasti kuulolaitteita, silläkin uhalla että vaikuttaisin jazz-vaarilta.

Tästä tuleekin mieleen vanha aiheeseen liittyvä vitsi:

– Vaari, oletko tyytyväinen uusiin kuulokojeisiisi?
– No olen todella, olen muuttanut testamenttini jo kolme kertaa!

Kirjoittaja

Roman Schatz

Vieraileva tähti

Roman Schatz on yli 25 vuotta Suomessa asunut saksalaissyntyinen media-alan sekatyöläinen. Hän on paitsi kirjailija, kolumnisti, toimittaja ja kielenkääntäjä myös kokenut ja ahkera seminaaripuhuja ja kouluttaja.