Mitä kuulokojeet ovat opettaneet minulle?

Mitä kuulokojeet ovat opettaneet minulle?

Osa 5: Summa summarum

Nyt olen testaillut Oticon Opn -kuulokojeita kolmisen kuukautta. Viimeiset paristot ovat meneillään, ja pian minun täytyy palauttaa pienet ihmelaitteet valmistajalle. Sääli sinänsä, sillä olen jo ehtinyt tottua niihin.

Mitä olen oppinut kuulolaitteista? Mitä olen oppinut itsestäni?

Ellen muuta, olen oppinut arvostamaan kuuloaistiani ja olen kiitollinen siitä, että se toimii vielä näinkin hyvin kaiken sen rock ’n’ rollin jälkeen, mille olen sen altistanut.

Luulen nykyään kuulevani vähän paremmin nyt myös ilman, että laitan kojeet korviin. Kenties aivoni ovat laitteiden herkistäminä oppineet välittämään tai tulkitsemaan äänet tarkemmin. En tiedä, onko tämä tieteellisesti mahdollista vai onko kyse jostain plasebo-ilmiöstä. Eikä sillä ole niin väliä – vaikka kuvittelisin vain, on sekin hieno homma. Elämän pienistä asioista pitää osata nauttia.

Luksusluokan äänentoisto

Jos jollakin on sellainen kuva kuulokojeista, että ne kuulostavat korvissa asuvilta, piipahtavilta pikku-ukkeleilta, niin tämä käsitys kannattaa todella unohtaa. Äänentoisto on suorastaan mahtava, parempi kuin parhaissa studiokuulokkeissa, ja samalla laitteet korjaavat kuuloaistin vajaat alueet. Audioelämys on jokaisen hifistelijän mieleen ja vieläpä täysin käyttäjälle räätälöity.

Kuulokojeiden uusin sukupolvi ei enää ole direktionaalinen, kaikista suunnista kuulee yhtä hyvin eikä päätä tarvitse kääntää tai kallistaa. Jo pelkästään tämän takia on selvä, että laitteita pitää aina olla kaksi. Jos kojetta käyttää vain toisella puolella, on takuulla säästänyt väärästä päästä ja saa kokea täysin vinksahtanutta äänimaailmaa.

Häpeä? Mikä häpeä?

Jo nyt noin puolet väestöstä kulkee nappulat korvissa, kuuntelee musiikkia, äänikirjoja, puhuu puhelimessa tai antaa puhekäskyjä kännykälleen. Apple lanseerasi juuri ensimmäisen kännykän ilman kuulokepistorasiaa, joten langattomat kuulokkeet yleistynevät nopeasti. Pian ei pysty enää erottamaan korvalappustereoita tavallisista kuulokkeista, joten koko kuulokojeisiin liittyvä häpeäongelma haihtunee pian savuna ilmaan. Pian kaikkien korvissa on pieni monitoimilaite, eikä ainoastaan korvissa.

Ja pian kilpailemme siitä, kenellä on parempaa bioniikkaa korvalehtien takana tai muualla kehossa.

Tulevaisuus on alkanut

Lääketieteellisiin laitteisiin lisätään muita käytännöllisiä ja viihteellisiä ominaisuuksia tai sitten viihde-elektroniikkaan lisätään lääketieteellisiä ominaisuuksia.

Meistä kaikista tulee cyborgeja, kasvamme teknologiamme kanssa yhteen, pukeudumme interaktiivisiin vaatteisiin, monitoroimme omia ja omaisuutemme toimintojamme. Tarkasti ottaen olemme jo nyt koneiden ja elollisten olioiden välimuotoja silmälaseinemme, sydäntahdistimimme, tekonivelimme ja älypuhelimimme.

Ennen protetiikka korvasi menetettyjä aisteja ja toimintoja, tulevaisuudessa se menee luontoa pidemmälle: Muutaman vuoden kuluttua joku jalka-amputoitu juoksee nopeammin kuin Usain Bolt, jolla ei ole mahdollisuutta päivittää jalkojaan.

Muutaman vuoden kuluttua kuulokojeesi muistuttavat sinua anoppisi syntymäpäivästä, siitä, että kävelysilta on väliaikaisesti suljettu ja siitä, että jääkaapista maito on loppu.

Ongelmana huomaamattomuus

Älä koskaan aliarvioi ihmistä, joka käyttää kuulokojeita. Todennäköisesti hän kuulee paremmin ja enemmän kuin sinä. Jos näet kahvilassa kahden pöydän päässä tyypin, jolla on korvissa kojeet, sinun ei kannata paljastaa mitään likaisia yksityiskohtia elämästäsi.

Paitsi, ettet tietenkään ikinä näe sellaista tyyppiä, koska laitteet ovat lähes näkymättömiä.

Siinä onkin keskeinen ongelma: Käyttäjien häpeän minimoimiseksi laitteista on tehty niin pieniä ja huomaamattomia, että ne unohtaa alvariinsa korviinsa suihkuun, uimaan, saunaan ja nukkumaan mennessä. Samoin ei käy silmälasien tai rollaattorin kanssa.

Toinen rajoittava tekijä on paristot ja niiden noin viikon kestävä elinaika. Ei kestäne kovin monta vuotta, niin ulkopuolisesta energianlähteestä päästään eroon.

Lopullinen tuomio

Alussa kun sain kuulolaitteet käyttööni, minulta kysyttiin, haluanko tästä blogisarjasta palkkion vai haluanko pitää kojeet – ollakseni rehellinen: Jollen tarvitsisi kipeästi rahaa nälkäisiä lapsiani ja alati ärjyvää verovirastoa varten, pitäisin laitteet.

Ja jos minulla olisi kuulossa kojeita vaativa alentuma, pitäisin ne aivan varmasti. Nyt kun olen kokeillut laitteita, voin kuvitella millainen elämys ne ovat ihmiselle, jolla on oikeasti huono kuulo. Pikku ihmekojeilla saa varmaan aikaan aikamoisen hypyn elämänlaadussa. Sellaiselle ihmiselle kuulolaite ei ole apuväline, vaan sijoitus tulevaisuuteen.

Tulevaisuudesta puheen ollen – vaikka olen onnekas kuuloni kanssa, minua odottaa silti iän tuomat investoinnit, ja ne maksavat enemmän kuin kalleimmat kuulokojeet: Seuraavaksi pitäisi hankkia uudet hampaat. On se niin julmaa.

Kirjoittaja

Roman Schatz

Vieraileva tähti

Roman Schatz on yli 25 vuotta Suomessa asunut saksalaissyntyinen media-alan sekatyöläinen. Hän on paitsi kirjailija, kolumnisti, toimittaja ja kielenkääntäjä myös kokenut ja ahkera seminaaripuhuja ja kouluttaja.

Wow, mitkä laitteet!

Wow, mitkä laitteet!

Osa 4: Kuulokojeiden Science Fiction

On se kyllä mukavaa rentoutua musiikin parissa raskaan työpäivän jälkeen. Kuulokojeet toimivat paitsi kuulokojeina tietysti myös korvakuulokkeina, ja ne ovatkin parhaat korvalappustereot, joita olen koskaan kokeillut: samalla ne toistavat musiikin lahjomattoman kirkkaasti ja korjaavat kuuloaistini väsyneet alueet. Beethovenin koko dynamiikka välittyy hienosti ja vieläpä langattomasti. Pitää oikein ottaa mukava asento, lisätä vähän volyymia, laittaa silmät kiinni ja nauttia…

”Älä kuuntele niin lujaa!” sanoo yhtäkkiä ärtyisän oloinen, pörröpäinen mies.

”Kuka sinä olet?” kysyn hämmästyneenä. Luulin olevani yksin kotona.

”Nimeni on Ludwig van Beethoven”, vastaa pörröpää. ”Minä sävelsin tämän kappaleen ja kuurona tiedän, että kuuloaisti on kullan arvoinen!”

”Hän on oikeassa!” sanoo yhtäkkiä toinen, lähes yhtä konservatiivisesti pukeutunut, muttei pörröpäinen mies. ”Minä olen Thomas Alva Edison, minä keksin äänentoiston, ja minäkin olen kuuro.”

”Hauska tutustua, arvon herrat. Kuinka voin auttaa Teitä?” Isä opetti, että aina pitää olla kohtelias.

”Olemme molemmat kuuroja ja olemme huolissamme kuulostasi”, herrat lausuvat kuorossa.

”Ei hätää!” yritän vakuuttaa. ”Kuuloani juuri tutkittiin, eikä siinä ole muuta vikaa paitsi että alan olla vähän vanha. Sitä paitsi minulla on markkinoiden uusimmat ja parhaat kuulokojeet, katsokaa!”

Ludwig ja Thomas tutkivat pikkupoikien lailla pienen pienet elektroniset laitteet.

”Tästäkö muka apua kuulovaikeuksiin?” naurahtaa Beethoven. ”Minulla on metrin pituinen torvi eikä se auta.”

”Sama vika Rahikaisella!” sanoo Edison.

”Katsokaas, kaverit, aikaa on kulunut, tämä on kahdeskymmenesensimmäinen vuosisata, ja teknologia on edistynyt ja pienentynyt. Kuulolaite ei ole tänä päivänä enää proteesi, menetetyn luonnollisen aistin korvike, vaan sen edelleen, pidemmälle kehitetty versio!”

Vieraat menneisyydestä eivät taida ymmärtää sanaakaan.

”No, minun ei esimerkiksi enää tarvitse lukea kirjoja, lehtiä tai sähköpostia, vaan laitteet lukevat ne minulle ääneen. Tietysti voin myös sanella viestejä, puhua puhelimessa, ohjata puhekäskyillä etäältä kotini kaikki toiminnot kuten saunat, valot, lämmitykset, murtohälyttimet ja niin edelleen. Tosi kätevä ovat myös satelliittiyhteys ja navigaattoritoiminta, voin kysyä missä lähin kapakka, lääkäri tai ruokakauppa on ja saan ohjeita suoraan korviini!”

Mitä enemmän innostun, sitä hölmistyneempiä vieraani ovat. Kylläpä näihin herroihin on vaikeaa tehdä vaikutusta. Siihen nähden että kumpaakin pidetään nerona, he näyttävät kohtalaisen tyhmiltä.

”Myös tulkkauspalvelu on todella nerokas ominaisuus: Voin selittää eksyneelle kiinalaisturistille tien Sibelius-puistoon suomeksi tai saksaksi, hänen laitteet toistavat ohjeeni mandariinin kielellä. Todella kätevää, vain ilmaispalvelun mainoskatkot häiritsevät.”

Ludwig van Beethoven ei tainnut koskaan kuulla Jean Sibeliuksesta, eikä Thomas Alva Edison. Jatkan silti rohkeasti puhettani:

Vieraani ovat ilmeisen kyllästyneitä futuristisiin puheisiini. He näyttävät jo aika harmailta ja läpinäkyviltä, mutta vielä en ole valmis antamaan periksi:

”Yhdistettynä datalaseihin laitteet avaavat ihan uusia ulottuvuuksia lisätyn todellisuuden alalla. Tai ajatelkaa sosiaalista mediaa ja elämää: Jos lähistöllä on joku, jolla on sama musiikkimaku ja sopivat kromosomit, laitteet antavat merkin. Ja oletteko miettineet, että kuulokojeista on muillekin hyötyä kuin sellaisille ihmisille, joilla on kuulon kanssa ongelmia? Näillä laiteilla sokea voi metsästää Pokémoneja!”

Tässä vaiheessa kuluu ’plop’, ja vieraani haihtuvat ohuena savuna ilmaan.

Taisin nukahtaa sohvalle kuulolaitteet korvissa ja Kohtalosinfoniaa soidessa. Ja taisin puhua kuolleiden kanssa. Wow, mitkä laitteet!

Mutta mitä jos univisioni toteutuu ja riistäytyy käsistä? Mitä jos laitteet ilmoittavat sydänkäyräni ja verensokeriarvoni suoraan sairausvakuutukselleni, joka nostaa maksut sitä mukaan, miten huonosti voin?

Parasta nukkua vielä tovi, sehän on kuulemma kuin laittaisi rahaa pankkiin. Mutta ilman kuulokojeita, ettei tule lisää kutsumattomia vieraita.

Kirjoittaja

Roman Schatz

Vieraileva tähti

Roman Schatz on yli 25 vuotta Suomessa asunut saksalaissyntyinen media-alan sekatyöläinen. Hän on paitsi kirjailija, kolumnisti, toimittaja ja kielenkääntäjä myös kokenut ja ahkera seminaaripuhuja ja kouluttaja.