Osa 4: Kuulokojeiden Science Fiction

On se kyllä mukavaa rentoutua musiikin parissa raskaan työpäivän jälkeen. Kuulokojeet toimivat paitsi kuulokojeina tietysti myös korvakuulokkeina, ja ne ovatkin parhaat korvalappustereot, joita olen koskaan kokeillut: samalla ne toistavat musiikin lahjomattoman kirkkaasti ja korjaavat kuuloaistini väsyneet alueet. Beethovenin koko dynamiikka välittyy hienosti ja vieläpä langattomasti. Pitää oikein ottaa mukava asento, lisätä vähän volyymia, laittaa silmät kiinni ja nauttia…

”Älä kuuntele niin lujaa!” sanoo yhtäkkiä ärtyisän oloinen, pörröpäinen mies.

”Kuka sinä olet?” kysyn hämmästyneenä. Luulin olevani yksin kotona.

”Nimeni on Ludwig van Beethoven”, vastaa pörröpää. ”Minä sävelsin tämän kappaleen ja kuurona tiedän, että kuuloaisti on kullan arvoinen!”

”Hän on oikeassa!” sanoo yhtäkkiä toinen, lähes yhtä konservatiivisesti pukeutunut, muttei pörröpäinen mies. ”Minä olen Thomas Alva Edison, minä keksin äänentoiston, ja minäkin olen kuuro.”

”Hauska tutustua, arvon herrat. Kuinka voin auttaa Teitä?” Isä opetti, että aina pitää olla kohtelias.

”Olemme molemmat kuuroja ja olemme huolissamme kuulostasi”, herrat lausuvat kuorossa.

”Ei hätää!” yritän vakuuttaa. ”Kuuloani juuri tutkittiin, eikä siinä ole muuta vikaa paitsi että alan olla vähän vanha. Sitä paitsi minulla on markkinoiden uusimmat ja parhaat kuulokojeet, katsokaa!”

Ludwig ja Thomas tutkivat pikkupoikien lailla pienen pienet elektroniset laitteet.

”Tästäkö muka apua kuulovaikeuksiin?” naurahtaa Beethoven. ”Minulla on metrin pituinen torvi eikä se auta.”

”Sama vika Rahikaisella!” sanoo Edison.

”Katsokaas, kaverit, aikaa on kulunut, tämä on kahdeskymmenesensimmäinen vuosisata, ja teknologia on edistynyt ja pienentynyt. Kuulolaite ei ole tänä päivänä enää proteesi, menetetyn luonnollisen aistin korvike, vaan sen edelleen, pidemmälle kehitetty versio!”

Vieraat menneisyydestä eivät taida ymmärtää sanaakaan.

”No, minun ei esimerkiksi enää tarvitse lukea kirjoja, lehtiä tai sähköpostia, vaan laitteet lukevat ne minulle ääneen. Tietysti voin myös sanella viestejä, puhua puhelimessa, ohjata puhekäskyillä etäältä kotini kaikki toiminnot kuten saunat, valot, lämmitykset, murtohälyttimet ja niin edelleen. Tosi kätevä ovat myös satelliittiyhteys ja navigaattoritoiminta, voin kysyä missä lähin kapakka, lääkäri tai ruokakauppa on ja saan ohjeita suoraan korviini!”

Mitä enemmän innostun, sitä hölmistyneempiä vieraani ovat. Kylläpä näihin herroihin on vaikeaa tehdä vaikutusta. Siihen nähden että kumpaakin pidetään nerona, he näyttävät kohtalaisen tyhmiltä.

”Myös tulkkauspalvelu on todella nerokas ominaisuus: Voin selittää eksyneelle kiinalaisturistille tien Sibelius-puistoon suomeksi tai saksaksi, hänen laitteet toistavat ohjeeni mandariinin kielellä. Todella kätevää, vain ilmaispalvelun mainoskatkot häiritsevät.”

Ludwig van Beethoven ei tainnut koskaan kuulla Jean Sibeliuksesta, eikä Thomas Alva Edison. Jatkan silti rohkeasti puhettani:

Vieraani ovat ilmeisen kyllästyneitä futuristisiin puheisiini. He näyttävät jo aika harmailta ja läpinäkyviltä, mutta vielä en ole valmis antamaan periksi:

”Yhdistettynä datalaseihin laitteet avaavat ihan uusia ulottuvuuksia lisätyn todellisuuden alalla. Tai ajatelkaa sosiaalista mediaa ja elämää: Jos lähistöllä on joku, jolla on sama musiikkimaku ja sopivat kromosomit, laitteet antavat merkin. Ja oletteko miettineet, että kuulokojeista on muillekin hyötyä kuin sellaisille ihmisille, joilla on kuulon kanssa ongelmia? Näillä laiteilla sokea voi metsästää Pokémoneja!”

Tässä vaiheessa kuluu ’plop’, ja vieraani haihtuvat ohuena savuna ilmaan.

Taisin nukahtaa sohvalle kuulolaitteet korvissa ja Kohtalosinfoniaa soidessa. Ja taisin puhua kuolleiden kanssa. Wow, mitkä laitteet!

Mutta mitä jos univisioni toteutuu ja riistäytyy käsistä? Mitä jos laitteet ilmoittavat sydänkäyräni ja verensokeriarvoni suoraan sairausvakuutukselleni, joka nostaa maksut sitä mukaan, miten huonosti voin?

Parasta nukkua vielä tovi, sehän on kuulemma kuin laittaisi rahaa pankkiin. Mutta ilman kuulokojeita, ettei tule lisää kutsumattomia vieraita.

Kirjoittaja

Roman Schatz

Vieraileva tähti

Roman Schatz on yli 25 vuotta Suomessa asunut saksalaissyntyinen media-alan sekatyöläinen. Hän on paitsi kirjailija, kolumnisti, toimittaja ja kielenkääntäjä myös kokenut ja ahkera seminaaripuhuja ja kouluttaja.